Perinne  Ruoka

PERINNERUOKA

Perkelettäkö peruna hypit käsistä kuin hullun mulkku. Jumalauta kuinka sormet vetää reumasta väkisin koukkuun. Olisipa Aila auttamassa.

SAATANA!

PASKA!

HELVETTI!

Yleensä meillä minä tuon ruoan kotiin, Aila kantaa sen pöytään. Pitikin riidellä. Nyt saan rangaistukseksi kaiken tehdä. Tällä laatikolla on vaikea pyytää anteeksi,  jos edes sääliä kun Aila palaa. 

Lari alahan syödä.

Joo joo.

Miksi meidän pitää tulla tänne joka lauantai ja aina on samaa ruokaa.

Tämä on perheemme perinne, lauantaina on silakkalaatikkoa. 

Jenna sinä et ole koskenutkaan ruokaan.

Faija mä oon vege ja täs on kalaa

Siirrät silakat syrjään ja syöt perunat. Laita se puhelin pois.

Älä ragee.

Jaana sano sinäkin nyt tyttärellesi jotain.

Jari, rauhoitu nyt.

Jenna olisitko kiltti ja laittaisit puhelimen sivuun.

Miksi ukki istuu keinutuolissa eikä ole pöydässä?

Missähän Aila viipyy? Hänen sukulaisetkin ovat jo saapuneet. Syövät vielä tyhjäksi koko pöydän, tarvitsevathan nuoret ravintoa. Jättäisivät Ailalle kuitenkin.

Minun lapsuudessa oli asiat toisin. Silti äiti pula-ajasta huolimatta ruokki meidät kaikki. Ruokakorttien loppuessa hän jatkoi kekseliäisyydellä ja rakkaudella. Muistan sen kuin eilisen.

Mikä tota tyttöä vaivaa?

Tää on aivan kamalaa shaissee.

Ei mitään tapoja.

Kulta, luvalla sanoen minusta Jenna on oikeassa.

Sun mielestä pöydässä pitää räplätä puhelinta vai?

Mielestäni ei paljoa eroa äidin tekemästä.

Ei kun ruoasta. Se on hirveän suolaista, perunat raakoja ja silakat vanhoja.

Ei enempää kuin yö päivästä.

Aikanaan et pitänyt mistään mun äidissä, nyt kaipaat hänen silakkalaatikkoa kun sitä ei voi enää saada.

Tämän rinnalla on helppo kaivata mitä vain.

Haista vittu!

Sille mun vaatteet nyt haisee. Pitikö sun paiskoa haarukalla kiukkua ulos kuin pikkulapsi ja roiskia tätä mönjää mun päälle?

Lari sun tuoli kaatu. Lapset takaisin pöytään!

Mä lähden, emmä kestä tota rageamista.

Jenna oota, mä tuun mukaan.

Mihinkäs se poika nyt? Luistelemaan tietysti. Nuorilla on sellainen hoppu päällä kaiken aikaa. Toivottavasti söi edes lautasen tyhjäksi, ettei mene haaskuuseen. 

Takaisin pöytään. Seis sinne eteiseen ja heti.

Me lähdetään nyt! Moikka!

Vitun natsi! Mennää Lari.

Jari sun tuoli kaatu.

Ovea ei saa paiskoa!

Oliko se ovikello? Aila on varmaan unohtanut avaimet. Hän on sellainen unohtelija. Mihinkähän hänkin joutuisi ellei minua olisi. Eikö Jari mennyt juuri eteiseen, mutta ei avaa ovea. 

Jari avaa äidillesi ovi.

Isä, mitä sanoit?

Jari avaa äidillesi ovi nyt.

Muistat minut vielä isä.